Hä? vol. 4

Mitä odottaisin?

Kun tiedossa on jotain uutta, tapana on kysyä odotuksia. Mutta jos ei odota mitään, ei voi pettyäkään. Onko pettyminen sitten kuitenkaan niin paha? Eikö se juuri ole edellytys eteenpäin pääsemiseksi? Noh, lähtökohtaisesti en ajatellut pettyä enkä myöskään odottaa mitään suurensuurta, että KATTELLAAN.

Odotukset ovat tällä hetkellä lähinnä odottavan malttamattomat. Myönnetään, kyllä mulla jotain orastavia toiveen tai odotuksen tapaisia on. Päätin listata niitä, koska naisten lehdissä suositellaan aina listojen tekemistä. Näitä asioita siis odotan:

•  Perheen tapaamista totta kai! Ylipäätään uusien ihmisten tapaamista. (Okei. Tää oli laimee.)

• Ei tarvitse avata finlexiä kertaakaan, ellei koe siihen tarvetta.

• Ruokaa, ruokaa, ruokaa. (Tähän sisältyy myös jäätelö.) En aio nähdä ainuttakaan hampurilaista.

• Suomen kielen opettamista A:lle ja K:lle. Miten? Vinkkejä otetaan vastaan.

• Pienessä kylässä asumista. En ole tottunut sellaiseen. Paikkakunnalla, jonne menen, on varmaan saman verran asukkaita kuin kaupunginosassa, jossa asun Suomessa.

• Pääsen sönköttämään italiaa ja oppimaan sitä lisää.

• Odottelulta välttymistä. En kestä vitkastelua ja tarpeetonta hitautta, mutta epäilenpä, että sitä on luvassa.

• Edelliseen liittyen: odottelun ymmärtäminen, ja vielä laajemmin italialaisten ja heidän elämäntapansa ymmärtäminen.

• Sängyn petaamisen oppiminen. Jos perheessä pedataan sänky italialaisittain, mä en hallitse sitä..ehkäpä mulle opetetaan. Noloa? Ei suinkaan.

• Sitä, mikä mua odottaa. Mitä se sitten onkaan. 

 Ei tarvii enää kauaa odotella, sillä lähtö on ihan pian, huikeeta!