Pikkusen perheestä

On tullut aika esitellä au pair -perheeni! Oikeasti kai pitäis käyttää sanaa ”hostperhe”, mutta se sana on kammottava. Olkoon ihan vaan perhe, la famiglia. Voin meinaan sanoa, että perhe vaikuttaa kaikin puolin avoimelta ja hyväsydämiseltä! Tässä lyhyehkö esittely, jotta pysytte sitten messissä tulevissa teksteissä ja tiedätte kuka on kukakin.

A – Perheen vanhempi lapsi, 6-vuotias tyttö (täyttää kylläkin pian vuosia). Käy ala-asteen ensimmäistä luokkaa, tykkää piirtää ja ratsastaa. On ihan superinnoissaan mun saapumisesta, jes! Ja mikä parasta, puhuu oikeaa italiaa todella selvästi tai ehkäpä sitä on käsketty puhumaan mulle selvästi.

K – Nuorempi lapsi, 3-vuotias poika (jolla muuten on myös synttärit myöhemmin kesällä). Käy päiväkotia ja harrastaa myös ratsastamista, miten huisia. On erittäin tomeran oloinen! Innoissaan kaikenlaisesta rummuttelusta, eli meillä on yhteinen harrastus.

D – Äiti, joka on myös työssään lasten parissa. Vaikuttaa todella mukavalta ja iloiselta ja, niin, äidilliseltä. ”Harrastaa” cake designia (miten tää suomennetaan??), vaikka mun mielestä tuotokset on kyllä ihan kuin ammattilaisen tekemiä. Pelannut myös menestyksekkäästi jääkiekkoa.

J – Isä, oikein lupsakan oloinen tapaus. Välittää kiinteistöjä ja pelaa jääkiekkoa tai on ainakin joskus pelannut. Hänellä on suomalainen äiti, joskin perhe on aina asunut Italiassa ja puhuu italiaa. Suomalaisten juurien vuoksi perhe halusi suomalaisen au pairin.

Ai niin, oli perheellä muitakin vaatimuksia au pairin suhteen kuin suomen kansalaisuus. He toivoivat eläinrakasta au pairia. No, en ole eläinrakas. En sinne päinkään. Toinen vaatimus oli se, että au pair viipyisi puoli vuotta. Niin mielelläni kuin sen tekisin, se ei ole mahdollista. Tässä vaiheessa täytyy myös sanoa oma kehu haisee hyi, että oli niillä muitakin ehdokkaita – silti päätyivät muhun, vaikken ollutkaan ihan kaikkien ”vaatimusten” mukainen. Ehkä se on hyvä merkki, vai mitä luulette? Ainakin tähän asti virtuaalinen juttu on luistanut.

Ei mulla muuta. A presto!

Onhan musta sentään yksi kuva eläimen kanssa! En siis ole ihan täysin vieraantunut luonnosta. Kuvasta nöyrimmät kiitokseni Oonalle.