-->

1.7.2014

Pienenpieni rantaloma

Lauantaina huristimme heti aamusta kohti Torinoa, jossa lapset olivat mummulla yökylässä. Siitä alkoi matkamme viikonlopun mittaiselle aurinkolomalle Italian Rivieralle Diano Marinaan, joka sijaitsee Ligurian maakunnassa. Emme olleet aikeinemme ainoat. Pari miljoonaa muutakin italialaista halusi merenrannalle samasta suunnasta kuin me ja niinpä osan matkasta matelimme alle kahtakymppiä moottoritiellä. Ajomatka oli mielenkiintoinen myös siitä syystä, että merta lähestyttäessä vastassa on vuoria koko ajan. Viimeinen tunti on pelkkää tunnelia ja mutkaa ja tunnelia ja mutkaa. 

Viissatasten kokoontuminen Diano Marinassa. Näitä oli vaikka kuinka paljon.

Perillä meitä odotti aurinko. Jiihaa! Sitä olinkin kaivannut. Kotipaikkakunnalla sääolosuhteet ovat jokseenkin vaihtelevat, välillä sataa ja varsinkin iltaisin voi olla aika viileää. Huonoin kesä kahteenkymmeneen vuoteen, näin mulle on kerrottu. Niinpä olenkin superiloinen, että pääsin perheen mukana paistattelemaan päivää palmujen alle. Lapset olivat vielä iloisempia ja kirmailivat päättömästi rannalla. 

Kirjojen kierrätystä, il gira libro. Tuo kaappiin kirja ja valitse sieltä jokin kirja itsellesi vaihtokauppatyyliin. Näitä sais olla Suomessakin julkisilla paikoilla, muuallakin kuin kirjastojen sisällä.
 
Kaikkihan haluaa olla hyviä jossain. Erityisen hyviä siis. Viikonloppuna keksin, mikä on mun erityisosaamisalueeni. Lajin nimi on auringossa makaaminen. Olen siinä erinomaisen hyvä, vaikka nyt itse sanonkin. ”Sä oot maannu tossa asennossa kaks ja puol tuntia, käänny välillä!!”, mua tultiin tökkimään. ”En mä jaksa...” En viitsinyt raahautua edes mereen uimaan (viiden metrin matka), koska tuuli puhalteli koko ajan niin mukavasti, että lämpötila oli juuri täydellinen. 

Ranta sunnuntaina. Tuolla aidan toisella puolella olis ollu koko ajan jonkun varpaat suussa.
 
Sunnuntaina lähdimme rannalle aamupalan jälkeen. Oli vähän pilvistä, mutta lämmintä. Ajattelin optimistisesti, että totta kai pilvet kaikkoavat heti kun olen löytänyt sopivan makuuasennon. Sunnuntai on italialaisten rantapäivä ja usein myös viikon ainoa vapaapäivä, joten ranta oli aivan täynnä. Siitä syystä vuokrasimme pari rantatuolia, oikein mukavia sellaisia. Asetuin rantatuoliin ja toivoin kiivaasti, että pilvet siirtyisivät kohti Suomea. Aurinko olisi paistanut ihan varmasti, ellei pilviä olisi ollut!!
 
Ei mennyt kuin tunti tai pari, kun pilvet lisääntyivät ja alkoi vesisade. En ole ikinä nähnyt italialaisten toimivan niin ripeästi! Apua, taivaalta tulee vettä. Yleensä tässä maassa kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa, mutta vesisade sai liikettä italiaanojen niveliin. Täällä ollaan varmoja siitä, että jos kastuu, tulee kipeäksi. Ja jos tulee kipeäksi, ties vaikka joutuisi sairaalaan, jos yskittää ja nenästä tulee vähän räkää...

Kurjuuksien kurjuus!
 
Aurinkoloma ei ollutkaan ihan niin aurinkoinen kuin ajattelimme. Mua ei vesisade haittaa, joten sunnuntain käytin Diano Marinaan tutustumiseen. Kaikkialla oli mukavan väljää, kun italialaiset pitelivät sadetta sisällä. Pidin Diano Marinassa erityisesti siitä, että vaikka se olikin rantalomakohde hotelleineen ja aasialaisten pitämine krääsäkauppoineen, siellä ei ollut ulkomaalaisia turisteja örveltämässä. Johtunee sijainnista ja siitä, että kylä on todella pieni. Kaikkialla kuuli pelkästään italiaa. Paitsi kerran. Kävelin erään ravintolan ohi ja kaikista maailman kansalaisista ravintolassa istui suomalainen perhe. Melkein menin juttelemaan heille, mutta sitten muistin: ai niin, ne on suomalaisia. Tuntemattomille puhuminen ei tule kysymykseen.

Sain olla ihan rauhassa...

...siihen asti, että sade loppui.

Iltapäivällä aurinko suvaitsi jälleen näyttäytyä, eikä mennyt kuin hetki, kun kaikki kadut ja kaupat pursuilivat ihmisiä. Me lähdettiin kotimatkalle illallisen (friteerattuja mereneläviä, NAM) jälkeen. Voitteko kuvitella, moottoritiellä oli ruuhkaa sunnuntaina myöhäisillasta! Tunnelit ja mutkat ei oikein miellyttäny pimeällä illallisen jälkeen, kun tiesi, että liikenteessä on kuskeja, jotka ovat nauttineet aperitiivejä ja illallisviinejä ehkä vähän liikaa. Selvisimme tietenkin kotiin ehjin (jotkut myös palanein) nahoin.

Hyvää yötä, buona notte.

2 kommenttia:

  1. Oon tyytyväinen että löysin tämän sun blogin, mä olen nimittäin lähdössä Roomaan au pairiksi syyskuun alussa :) Kauanko olet siellä vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiva, että löysit blogini. Oon Italiassa elokuun loppuun asti. Tämän kuun lopussa on tiedossa parin päivän reissu Roomaan, siitä teen varmasti postauksen. Tsemppiä syksyyn!

      Poista

Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.