Eri kivaa elokuuta!

Suljettu loman ajaksi. Toivottavasti tälle blogille ei käy samoin...

Italialaisten lomakuukausi on elokuu. Monet putiikit on pistäneet lapun luukulle, palaillaan lomien jälkeen. Useimmat italialaiset suuntaavat merenrannalle. Vaan mepä emme. Huomenna lähdemme Ranskaan, vuorelle. Kymmeneksi päiväksi. Yhteyksistä ulkomaailmaan ei ole varmuutta, joten jos musta ei kuulu mitään, saatan kuitenkin olla hengissä.

Matkaseurueemme on monimuotoinen ja kattaa noin puoli Piemontea. Majoitumme kaikki yhdessä ja samassa torpassa, mikä saattaa koitua kohtalokseni. Loman pitäisi kuitenkin olla hauska, näin mulle on kaikki luvanneet. Suorastaan hulvattoman hauska! On siis lähdettävä matkaan reippain mielin.

Ai, että mitäkö teemme vuorella? Siellä voi harrastaa kaikenlaista urheilua, liikuntaa ja reippailua. Syy, miksi sinne ylipäätään menemme, on kuitenkin jääkiekkoturnaus. Koko komppania pelaa keppitappelua jääkiekkoa aamuin illoin ja pelien aikana olen lasten kanssa. Toivottavasti en kuitenkaan kaikkien seitsemän lapsen, vaan ainoastaan meidän perheen lasten.

Matkakohteessamme voi olla talvi, kesä, syksy tai kevät tai vaihtoehtoisesti jotakin niiden väliltä. D lainasi mulle ystävällisesti toppatakin ja talvikengät, jotta en palellu. Kyllä vaan, Etelä-Ranska, elokuu ja talvivaatteet natsaa hyvin yhteen. Garderoobin lisäksi matkaan on otettava ihan kaikki, mitä ihminen tarvitsee, siivousvälineistä ja lakanoista lähtien. Laskin meidän perheellä olevan neljätoista kapsäkkiä (vain osa totuudesta), kunnes menin laskuissa sekaisin.

Tärkein varusteeni on korvatulpat. Olen otettu siitä, että minua varoitettiin etukäteen: kekkerit joka ilta. Lisäksi nukun samassa huoneessa jonkun todella äänekkäästi kuorsaavan henkilön kanssa (jonka sukupuolesta ei ole täyttä varmuutta). A kertoi mulle myös oksentavansa usein matkalla kyseiselle vuorelle. Kiitin tiedosta ja kipitin ostamaan matkapahoinvointilääkettä. Lääkäri kirjoitti mulle myös reseptin matkaa ajatellen, mikäli Roomassa kärsimäni tauti uusiutuu. Niin, ja kaiken kukkuraksi nilkkojani koristaa mikä lie syöpä. Ei ole moistakaan ennen ollut, kummallisia pikkukohoumia täynnä nilkkaparkani.

Joo. Kyllä tästä hyvä tulee. Vai mitä?

Mulla ihan todella on kymmeneksi päiväksi enemmän kamaa kuin kolmeksi kuukaudeksi Italiaan!