Toisille se on pettymys,
josta selviämiseen tarvitaan vähintään viikko. Tapahtuneesta puhutaan
tupakkakaupan myyjän, naapurin, jokaisen kaverin ja varmasti jopa koiran
kanssa. Miten tässä näin pääsi käymään? Ongelma oli kyllä jossain ihan muualla
kuin meissä.
Toisille se taas on
helpotus; viimeinkin. Ehkäpä viikon kuluttua kaikki on taas normalisoitunut ja
keskustelunaiheetkin saattavat olla monipuolisempia. Siihen asti on kuitenkin
parempi pysyä hiljaa ja nyökkäillä manausten tahdissa.
Koska nyt se on ohi.
Italia ei ole enää jalkapallon en-tiedä-missä-eikä-paljoa-kiinnosta -kisoissa. En
tiedä, saati ymmärrä, pelistä mitään. Jalkapallolle altistumista ei ole
kuitenkaan voinut viime aikoina välttää. Työpaikalla se on ollut aiheena noin
suurin piirtein jokaisessa keskustelussa. Myös facebookin seinä on täyttynyt
aiheeseen liittyvistä päivityksistä, kuvista ja videoista.
Kuppilat ovat tehneet
hyvän tilin vain laittamalla television päälle. Lisäksi pelejä on näytetty
pienissäkin kylissä aukioille asennetuilta jättinäytöiltä. Italian lippuja on
ilmestynyt kaikkialle, oheissälää myyviä tupakka- ja lehtikauppoja unohtamatta.
Koko saapasmaa on ollut kannustusvalmiudessa muutaman viikon ajan – vaan eipä
tarvitse olla enää (hahaha).
Arvaatteko mitä muuten
tapahtui, kun eräskin Italian peli osui perjantai-iltapäivälle kello kolmeen? Koko
työpaikka hiljeni ja autioitui maagisesti kello kolmelta. Eikä mun työpaikka
tainnut olla ainoa. Huhu kertoi, että esimerkiksi Roomassa julkisten
kuljettajat jännittävästi olivat tulleet kipeiksi perjantaina juuri lounaan
jälkeen.
Arvaattekin ehkä, että
kuulun tuohon helpottuneiden joukkoon. Missä joukoissa te seisotte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.